39.VGC Spitzerberg 2011, matkakertomus

 

 

 

VGC-rally Itävallan Spitzerbergissä

 

Vanhojen purjekoneitten harrastajien kokoontumistapahtuma – 39. Vintage Glider Club-rally – järjestettiin Itävallan Spitzerbergissä 30.7. – 7.8.2011. Paikalle oli tuotu yhteensä 75 vanhaa purjekonetta ja niillä lentämään oli saapunut125 pilottia eri puolilta Eurooppaa. Muita harrastajia ja perheenjäseniä oli mukana siten, että rallyn koko vahvuus lienee ollut yhteensä yli 300 henkilöä. Meiltä Suomesta oli mukana kymmenen henkilön joukkue.

Spitzerbergin lentokenttä sijaitsee noin 50 kilometriä Wienistä itään lähellä Slovakian rajaa. Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan kentältä on vajaa 20 kilometriä. Kentän pituus lienee ollut noin 1000 metriä ja leveyttäkin sillä oli arviolta noin 300 metriä. Niinpä tämä ruohopintainen kenttä oli erinomainen näinkin suuren konemäärän operointiin. Kentälle mahtui turvallisesti rinnakkain lentokonehinausalue, vintturihinausalue ja laskeutumisalue. Koneita saatettiin ilmaan neljällä hinauskoneella ja kahdella vintturilla. Jonoja hinauksiin ei juuri syntynyt, joten hinauskapasiteetti riitti mainiosti.

Säät tapahtumaviikon aikana olivat tyypillisen vaihtelevia. Kolmena päivänä satoi, mutta vain yhtenä niistä satoi koko päivän. Muut kaksi sateista päivää selkenivät iltapäiviksi siten, että innokkaimmat harrastajat kävivät silloinkin lentämässä. Muut neljä päivää olivat aurinkoisia ja ainakin iltapäivisin turhankin kuumia. Noina poutapäivinä oli mainiot purjelentokelit ja kentän läheisyydessä liiteli isoja haukkoja ja haikaroita merkkaamassa nostopaikkoja. Usein samassa nostossa näkyikin yli kymmenen koneen parvi oppainaan pari haukkaa.

Kentän vieressä oli reilun sadan metrin korkuinen Spitzerbergin kukkula, jonka rinteestä nousi sopivan  tuulen vallitessa nostoja, joissa hitaimmat koneet viettivät pitkiä aikoja.

Lentokenttä oli järjestävän purjelentokerhon kotikenttä ja siellä oli valmiina kaikki viihtymisen ja harrastamisen kannalta tarpeellinen infra. Kentällä oli kaksi isohkoa hallia, joihin vieraiden koneet mahtuivat pääosin sisätiloihin. Kentällä oli myös kerhon klubirakennus, jossa oli kohtuullisen hyvätasoinen ravintola. Klubirakennuksen yhteydessä oli kolmas pienempi halli, joka toimi rallyn aikana kokouspaikkana ja tilapäisravintolana. Kentän laidalta oli paikalliselta viljelijältä vuokrattu tapahtuman ajaksi peltoa, johon oli merkattu alueet vieraille leiriytymistä varten. Kentällä oli riittävä määrä kiinteitä ja tilapäisiä pesu- ja WC-tiloja.

Kokonaisuutena järjestäjät olivat luoneet kentälle mainiot puitteet lentotoimintaan ja yleiseen viihtymiseen.

Vanhat  purjekoneet ovat luonnollisesti pääosassa tämänlaatuisessa tapahtumassa. Lukumääräisesti suurin osa paikalle tuoduista koneista oli 50-60 – luvuilta peräisin olevia Schleicher- ja SZD-tehtaiden tuotteita. Brittien koneet olivat pääasiassa heidän oman maansa valmisteita eli Slingsby-koneita eri versioina.

Joukossa toki oli myös 30-40 – luvuilta peräisin olevia ainakin meillä Suomessa harvinaisia koneyksilöitä. Olipa joukossa ainakin yksi konetyyppi, joka ei koskaan aikaisemmin ole esiintynyt näin kansainvälisessä ympäristössä.

Kyseinen kone oli Suomessa suunniteltu ja valmistettu PIK-5c OH-188. Tämä koneyksilö on valmistunut vuonna 1958 Kokkolan Ilmailukerhon kerhotyönä. Eri vaiheitten jälkeen tämä kone päätyi 2000-luvulla Jukka Pikkusaaren omistukseen, joka kunnosti sen nykyiseen erittäin upeaan asuunsa. Kyseinen kone ostettiin syyskesällä 2010 Oldtimer Finland ry.n omistukseen ja nyt se sai kunnian edustaa suomalaista purjekoneen suunnittelu- ja rakennustaitoa tällä kansainvälisellä foorumilla. Tämä maailmalla harvinainen konetyyppi sai osakseen erittäin suurta huomiota. Luulenpa, että se oli yksi tapahtuman eniten kuvattuja koneita. PIKillä lennettiin rallyn aikana  12 lentoa.

Tapahtuman vanhin konetyyppi oli vuonna 1928 Saksassa suunniteltu Hol´s de Teufel. Teufelin omistajat tarjosivat konettaan kernaasti tyyppilennettäväksi. Kimmo Tihula joukkeestamme lensikin tyypit Teufelilla ja kehui kokemustaan mieleenpainuvaksi.

Suurin osa koneista oli alkuperäisestä kunnostettuja. Replikoita oli arviolta alle kymmenen koko paikalla olleesta konekannasta.

Yhteistä kaikilla koneille oli niiden erittäin korkeatasoinen työn laatu. Koneiden maalaukset tai lakkaukset olivat todella tyylikkäitä ja moneen koneeseen oli suunniteltu ja toteutettu kaunis monivärinen maalauskaavio. Jos purjekoneen tehdasväri usein onkin valkoinen, niin näissä kunnostetuissa koneissa ei näkynyt yhtään täysvalkoiseksi maalattua yksilöä.

Tapahtuman ohjelma muodostui lentämisen ja vapaan seurustelun lisäksi muutamasta vuosien varrella vakioksi muodostuneesta virallisesta ohjelmanumerosta. Avajaisten ja päättäjäisten lisäksi perinteiseen viralliseen osuuteen kuuluvat kansainvälinen ilta ja kansallinen ilta. Kansainvälisessä illassa kukin osallistujajoukkue tarjoaa omassa pöydässään muiden maiden edustajille omia kansallisia herkkujaan. Me suomalaiset tarjosimme ruisleipävoileipiä savuporolla höystettynä, Tapolan mustaa makkaraa, sekä lakritsimakeisia. Lisäksi tarjosimme pariakin eri lajia perisuomalaista prosenttijuomaa. Kaikki tarjoiltava pöydästämme hävisi illan mittaan, joten ilmaisesti ne maistuivat.

Itävaltalaisen illan tarjoiluun kuului monenlaisia isäntämaan omia herkkuja ehkäpä tunnetuimpana niistä Wienin leike.

Mainittujen virallisten ohjelmanumeroitten lisäksi tarjolla oli retkiä läheisille Itävallan nähtävyyspaikkakunnille ja olipa yksi ulkomaanretkiin Slovakian pääkaupunkiin Pratislavaan. Retket tarjosivat toivottua oheisohjelmaa sadepäiville, sekä niille osanottajille jotka itse eivät lentäneet.

Vintage Glider Club  (VGC) on perustettu Englannissa vuonna 1973. Sen perustaja ja keskeinen voimahahmo oli viime huhtikuussa 79- vuotiaana kuollut britti Cristopher (Cris) Wills. Cris Wills kuului tunnettuun brittiläiseen lentäjäsukuun ja  myös hänen isänsä, sekä veljensä olivat lentäjiä.

Cris Wilssin sydäntä lähellä oli kaikenlainen ilmailutoiminta – purjelento erityisesti. Hän toimi aktiivisesti myös monenlaisessa ilmailun järjestötoiminnassa sekä kotimaassaan, että maailmalla ja sai toiminnastaan lukuisasti kunniamerkkejä sekä muita huomionosoituksia.

Yksi hänen pitkäaikaisista unelmistaan oli koota vanhojen purjekoneitten harrastajat Euroopassa vuosittain yhteiselle leirille. Tässä tarkoituksessa hän perusti VGC.n vuonna 1973. Ensimmäinen kokoontumisleiri pidettiin Englannissa Husbands Bosworth’issa vuotta aiemmin. Alkuvaiheessa VGC.n toiminta oli luonnollisesti pienimuotoista, mutta se laajeni varsin pian Euroopasta alkean muuallekin maailmaan. VGC.n perustamisvaiheessa Cris Wills kumppaneineen oli asettanut epäviralliseksi jäsenmäärätavoitteeksi 2010-luvulle tultaessa noin 1000 henkilöä. Se onkin toteutunut roimasti yli odotusten jäsenmäärän ollessa nykyään yli 3000. Vuosittain eri puolilla Eurooppaa pidettävät VGC-rally – tapahtumat ovat yksi VGC.n keskeksiä toimintamuotoja.

VGC.llä  on nykyään jäseniä lähes kaikkissa Euroopan maissa ja lisäksi Uusi-Seelannissa, Australiassa ja Japanissa. Meitä suomalaisia lienee VGC.n jäseninä noin kymmenen. VGC aloitti toimintansa yhdistyksenä, mutta Englannin laista johtuen se yhtiöitettiin jokunen vuosi sitten ja sen virallinen nimi nykyään on The Vintage Glider Club Limited. VGC toimii kuitenkin täysin yhdistyksen tavoin ja sen hallituksessa on jäseniä Englannin lisäksi useista Euroopan maista.

Cris Wills toimi VGC.n presidenttinä sen perustamisesta lähtien kuolemaansa saakka. Nyt VGC-rallyn yhteydessä pidetyssä kokouksessa valittiin uudeksi presidentiksi Nick Newton.

VGC.lle on perustettu sisaryhdistyksiä useimpiin Euroopan maihin. Eräiden suomalaisten VGC-rallykävijöitten mielessä heräsi viime vuosikymmenellä ajatus sisaryhdistyksen perustamisesta Suomeen. Niinpä vuonna 2007 Suomeen perustettiin VGC.n sisaryhdistys Oldtimer Finland ry. Oldtimer Finlandin toiminta-ajatuksena on edistää ja vaalia vanhojen purjekoneitten ylläpitoa ja niillä tapahtuvaa ilmailutoimintaa Suomessa. Tässä tarkoituksessa yhdistys osallistuu näihin kansainvälisiin kokoontumistapahtumiin ja järjestää kokoontumisia myös täällä Suomessa.

 

Teksti Esko Heikkinen

Kuvat  Esko Heikkinen, Esa Rantanen, Kimmo Tihula

 

 

Kenttäalue viereiseltä Spitzerbergerin kukkulalta kuvattuna.Kuten kuvasta näkyy, on tämä koillisosa Itävallasta maastoltaan varsin tasaista.Maan eteläosassa ovat ne isot kivet – Itävallan Alpit. Muutaman kilometrin päässä kentän takana on iso joki, Tonava.

  

   Hol´s der Teufel.

Tapahtuman vanhin purjekonetyyppi oli vuonna 1928 suunniteltu Hol´s der Teufel. Tämän kahden tsekkiläisen ja kahden saksalaisen omistajansa yhteistyössä rakentaman replica-koneen rakentaminen oli aloitettu vuonna 2002 ja se valmistui 3000 työtunnin jälkeen keväällä 2004.

Yksi tällainen kone on aikanaan tehty myös Suomessa Vaasan Ilmailukerhon kerhotyönä.

Tämän koneen liitoluku on 10.

 

    Kuva Teufelin ohjaamosta.

Vanhan konetyypin rakenteet ovat monessa kohtaa varsin yksinkertaisia. Eipä esimerkiksi polkimia voisi juuri yksinkertaisemmin rakentaa.

 

 

   Zlin Z-24 Krajánek.

Tämä konetyyppi on suunniteltu Tsekkoslovakiassa vuonna 1945. Kuvan koneyksilö on rakennettu vuonna 1948 ja kunnostettu tähän moitteettomaan asuunsa tällä vuosituhannella. Taustalla näkyy kentän laidassa oleva Spitzerberger.

 

 

    PIK-5c                    

Itse Korvatunturin joulupukki malttoi lähteä kesälomakatkalle Spitzerbergiin. Tässä hän ottaa kylmiä tyyppejä Oldtimer Finland ry.n  PIK-5c koneesta. Joulupukki esiintyi myös kansainvälisessä illassa. PIK-5c koneen tyhjäpaino on 120 kg ja suurin liitoluku 18.

 

                            

  Slingsby T-21

Tämä kaksipaikainen Slingsby-tyyppi on lentänyt ensilentonsa vuonna 1944. Koneen tyhjäpaino on 268 kg ja suurin liitoluku 21.Tämä koneyksilö on ennen nykyistä saksalaisomistajaansa ollut suomalaisharrastajan omistuksessa.

  

   Rubik R-11b Cimbora

Unkarilainen Ernő Rubik suunnitteli tämän konetyypin vuonna 1940. Kuvan replica-kone on valmistunut vuonna 1984. Koneen tyhjäpaino on 220 kg ja suurin sallittu lentopaino 400 kg.

 

  Slingsby 13 Petrel

Tämä konetyyppi on lentänyt ensilentonsa vuonna 1938. Muihin tuon aikaisiin ja nuorempiinkin Slingsby-tyyppeihin verrattuna Petrel on todella tyylikkään näköinen. Koneen tyhjäpaino on 195 kg ja liitoluku aikalaisekseen komea 27.

 

  Orlik VT-116

 Tsekkoslovakiassa suunniteltu konetyyppi. Ensilento lennetty vuonna 1959.

Koneen omapaino on 220 kg ja suurin starttipaino 320 kg. Koneen maksimiliitoluku on 33.Oikein kauniisti kunnostettu sulavalinjainen kone.

 

  Kranich –III.  

 Tämä saksalainen konetyyppi on suunniteltu vuonna 1951. Tämän jykevän koneen omapaino on 330 kg ja suurin sallittu lentopaino 500 kg.  Koneen liitoluvuksi ilmoitetaan 30.