45. VGC Dunaujvaros 2017

VGC-Rally 2017

Tämänvuotinen VGC-rally järjestettiin 31.07. – 10.08.2017 Dunaujvaros’ in lentokentällä  (LHDV) Unkarissa.

Noin 50000 asukkaan Dunaujvaros sijaitsee kutakuinkin 100 km  Budabestista etelään Tonavan varrella. Matka kaupungista lentokentälle on  parikymmentä kilometriä.

Lentokenttä on ruohopintainen ja sen kiintotie 14/32  950 metrin pituinen. Kentän leveys on lähes sama kuin pituuskin, joten laskut ja lentoonlähdöt olisi voinut tehdä miltei mihin suuntaan hyvänsä. Kenttä sijaitsi laajan peltoalueen keskellä, joten maastolaskupaikkoja olisi ollut tarjolla tarvittaessa. Tiettävästi maastolaskuja ei rallyn aikana tehty.

Kentällä on kaksi isoa hallirakennusta, toimistorakennus, sekä kiinteä suihkut ja WC-tilat sisältävä rakennus. Lisäksi kentälle oli tuotu kaksi siirrettävää suihkukonttia ja WC-tiloja. Pysyvää ruokala- tai kahvilatilaa kentällä ei ollut, mutta rallyn ajaksi  toiseen halliin  oli järjestetty tilapäiset ruokala-  ja kuppilatilat. Kyseisessä tilassa järjestettiin myös rallyn ohjelmaan kuuluneet iltatilaisuudet ja päivittäiset briefing-tilaisuudet.

Leirialue oli järjestetty kenttäalueelle toisen hallin viereen. Hallin vieressä oli puistoalue, josta ajoissa tulleet olivat saaneet valittua varjoisan leiripaikan. Myöhemmin tulleet saivat tyytyä avoimella kentällä olevaan leiripaikkaan.

Pilotteja paikalla oli satakunta ja koneitakin yli 50. Perheenjäsenet  ja muut seuralaiset, mukaan luettuna lienee paikalla ollut  kolmisensataa henkilöä.

Meiltä Suomesta rallyyn osallistuivat: Pekka Hänninen, Esko Heikkinen, Jouni Henttu, Göran Bruun, Raimo Lantta, Esa Rantanen, Pentti Saaristo, Antti Jouppi ja Jussi Huuskonen. Suomalaiseksi sopii lukea myös Erkki Aaltonen, joka asuu noin puolet vuodesta Saksassa, josta hän nyt  tuli rallypaikalle.  Mukanamme oli tienkin myös kerhon PIK  OH-188.

Me Kouvolan asukkaat Pekka, Esko, Jouni ja Raimo matkustimme paikalle Jounin asuntoautolla, jolla vedettiin rallypaikalle huoltoperävaunu.  Pena ja Antti ajoivat paikalle Antin Audilla vetäen mukanaan PIKin putken.  Göran ja Esa tulivat paikalle lentäen  vuorokoneella Budabestiin, josta junalla  Dunaujvaros’iin ja sieltä kentälle autolla. Jussi ajoi paikalle moottoripyörällä. Jussi viivähtikin kentällä ainoastaan muutaman tunnin. Hänen Sveitsissä asuvan sisarensa mies oli juuri sairastunut vakavasti ja niinpä Jussi päräytti pian kentälle tultuaan sieltä edelleen Sveitsiin sisarensa perhettä tapaamaan. Pena ja Antti asuivat rallyn ajan läheisessä hotellissa. Me muut asuimme leirissä kentällä.

Tarkoituksemme oli päästä tapahtumapaikalle jo sunnuntaina 30.7. Viivyimme kuitenkin matkalla siinä määrin, että tulimme perille vasta maanantaina 31.7. puolen päivän jälkeen. Tästä johtuen emme ehtineet alkuryhmään valitsemaan leiriytymispaikkaamme. Niinpä paikalle tultuamme parhaat leiripaikat olivat jo menneet. Oli hilkulla, ettemme joutuneet perustamaan leiriämme avoimelle ja täysin varjottomalle kenttäalueelle. Pena löysi onneksemme kentän talonmiehen, jonka opastamana löysimme hallialueen toiselta puolelta muutaman puun, joiden varjoon perustimme leirimme. Tämän edes lievästi varjoisen alueen löytyminen oli todellinen onnen kantamoinen – paikalla oli nimittäin koko leiriviikon ajan valtaisa helle.

Lämpötila oli viikon ajan päivittäin +33 – +37 asteen luokkaa. Mittari kipusi noihin lukemiin jo  kello 10-11 paikkeilla aamupäivisin ja lähti hieman laskemaan vasta illan suussa 17-18 aikoihin. Öisinkin lämpötila teltassa oli mieluummin yli +25 kuin sen alle. Ehkä aamuyön tunteina teltassa oli jokusen tunnin ajan hieman viileämpää. Niinpä koko oleilua alueella voi kutsua yhdellä sanalla – läkähdyttävä.  Teltassa nukkumista häiritsi lämmön lisäksi myös kentän  vierestä kulkeva tie, jossa oli läpi vuorokauden melkoinen liikenne.  Aika leirissä kului siis pääosin puuta varjon puolelle kiertäen  ja nestettä juoden.

Kun helle oli tuota luokkaa, oli myös lentokelit korkeintaan kohtuullisia. Aurinko porotti täysin pilvettömältä taivaalta ja ilmamassa oli jokseenkin seisovaa. Iltapäivisin 15-16  aikoihin saattoi jokusen koneen nähdä  pysyvän taivaalla.Kun sen ensimmäisen havaittiin pysyvän ilmassa, kiirehtivät muutkin oitis koettelemaan onneaan. Tuolloin saattoikin havaita reilun puolen tusinan koneparvia kiertelemässä samoilla seutuvilla.  Tosi moni kone palasi kuitenkin laskuun pian nousunsa jälkeen. Yleisesti ottaen  pisimmät lennot näyttivät olleen korkeintaan puolesta tunnista tuntiin.

Paikallaan seisova helle vaikeutti kentällä viihtymistä yleensäkin. Niinpä ei syntynyt  näille tapahtumille tyypillisiä pitkiä hinauksen odotusjonoja. Ei liioin näkynyt konebongareita ja kuvaajia, joita yleensä näissä tapahtumissa on sankoin joukoin.  Innokkkaita lentäjiäkin paikalla oli ja toki rallyn aikana lennettiinkin, mutta kone-  ja pilottimäärään suhteutettuna ehkä vähemmän kuin näissä tilaisuuksissa yleensä. Virallisia lentotilastoja tosin en saanut, koska lähdimme paikalta hellettä pakoon jo ennen päättäjäisiä. PIKillä lennettiin rallyn aikana 11 lentoa, joista kuusi lentoa lensi suomalaiset jäsenemme ja viisi lentoa ulkomaiset ystävämme.

Koneita saatettiin ilmaan yhdellä vintturilla ja kolmella hinauskoneella. Hinauskoneiden määrä tosin väheni rallyn aikana yhdellä, koska yksi hinauskone syttyi tuleen ja paloi käyttökelvottomaksi. Konepalo sai alkunsa starttausvaiheessa ja levisi niin nopeasti, että miehistöllä oli täysi työ kiirehtiä paloa karkuun.  Koneessa oli syttymisvaiheessa pilotin lisäksi yksi kentän naispuolinen toimihenkilö.

Konekannassa oli tämän rallyn aikana edellisiin verrattuna muutamia “uutuuksia” . Tietenkin mukana olivat myös samat koneet, jotka ovat vuodesta toiseen esiintyneet näissä rally- tapahtumissa. Valitettavasti helle rajoitti toimeliaisuutta siinä määrin, ettei noihin eksoottisiin “uutuuksiinkaan” jaksanut liioin tutustua.

Laitan tähän linkin rallyn galleria-sivuille,  josta saa jonkinlaisen katsauksen paikalla olleisiin koneisiin:  http://vgc2017.hu/gallery/

Kokonaisuutena rally ja sen järjestelyt olivat ihan kohtuulliset. Kenttä oli oikein hyväkuntoinen ja ainakin rallyn aikana hyvin huollettu. Hallitilat olivat riittävät jopa näin suurelle konemäärälle. Pieni puute oli kentältä puuttunut kanttiini, mutta sekin oli kohtuullisesti tehty tilapäisjärjestelyin.  Koska sää oli kuuma, aiheutti se myös tavallista enemmän peseytymis- ja pyykkäystarpeita. Kanttäalueen vesi oli hieman ruosteista ja valkopyykki muuttui pesussa rusehtavan sävyiseksi. Pyykkeihin tarttunut rusehtava väri ei kuitenkaan ollut kestävää, koska sekin häipyi kun laitoin pyykit kotona koneeseen.

Meidän – Kouvolan joukkueen – tarkoitus oli viipyä paikalla päättäjäisiin asti. Helle kuitenkin kypsytti meidät lähtemään kentältä puoli viikkoa aiottua aikaisemmin. Kotimatkan teimme Balatonin kautta. Balatonilla viivyimme yhden yön leirialueella.

Olemme olleet mukana aika monissa VGC-rallyissä. Joskus olemme joutuneet kokemaan huonojakin säitä. Tyypillisesti nuo ei-toivotut säät ovat olleet joko kovin sateisia tai myrskyisiä. Tällä kertaa tuo ei-toivottu säätila oli täysin päinvastainen – pakahduttava helle. Kerran tällaistakin.

Vuonna 2018 vgc-rally järjestetään Stendalissa Saksassa. Toivottavasti moni kynnelle kykenevä haluaa lähteä sinne. Stendal on ainakin kuvista päätellen kaunis kaupunki.

Teksti

Esko Heikkinen

Kuvat

Göran Bruun